Lasten ja nuorten liikunta- ja harrastustoimintaa ei tule rajoittaa

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat puhututtaa ja on monien aluevaaliehdokkaidenkin kärkiteemoina, hyvä niin! Tilastot ovat surullista luettavaa ja hoitoon pääsy voi viedä jopa vuoden, mikä on todella pitkä aika kehittyvälle ja kasvavalle, saati millaiset jäljet se jättää.

Lasten ja nuorten liikunta- ja harrastustoimintaa ei tule rajoittaa. Lapsi lopetti vuosien jälkeen liikuntaharrastukset, kun etätreenit tappoivat motivaation ja nyt ei meinaa saada millään kiinni uudestaan ja löytää sopivaa lajia. Murkkuikä nakkelee mielialoja ja muuttuva keho askarruttaa. Liikkumattomuus tuntuu ja näkyy kehossa. Toimettomuus ja energioiden purkamattomuus kiukuttaa ja ruutujen tuijottaminen vaikuttaa uneen ja keskittymiskykyyn. Tulee turhia riitoja ja lapsella on paha olla. Täydellinen oravanpyörä on valmis.

Tästä niin sanotusta drop out- ilmiöstä ollaan kovasti huolissaan useissa lajiliitoissa. Lapsi ei ole yksin kadonneen motivaation kanssa, enää ei puhuta prosenttien ilmiöstä vaan yli 10 prosentin ilmiöstä, joka on todella huolestuttavaa. Kun lapset ja nuoret kaikkoaa lajien ja seurojen parista häviää samalla myös vanhemmat, jotka ovat seurojen selkäranka ja laaja vapaaehtoisverkosto.

Rajoituksia ei tule tehdä lyhytnäköisesti. Liikkumattomuudella ja harrastamattomuudella on terveydellisiä vaikutuksia – niin henkisesti kuin fyysisestikin.